Taas lähenee vuosi loppuaan, ja viimeisin postaus on näköjään tehty loppukesästä. Pahoittelut tämän unohtumisesta. Alkavana vuonna koetan aktivoitua blogini suhteen uudestaan ja jakaa elokuvapohdintojani säännöllisemmin. Loppuvuoteeni on kuulunut elokuvahörhöilyjen lisäksi jenkkifutiksen aloittamista, ja on välillä pitänyt koulutöihinkin keskittyä.
Lokakuussa kävin Irlannissa, ja jokakertainen vierailu Irish Film Institutessa tuli suoritettua. Katsoin siellä elokuvan '71, brittiläis-irlantilainen (2014) yhteistyöelokuva, joka sijoittui Belfastin mellakoihin filmin nimivuonna. Jälleen kerran rupesi harmittamaan, ettei Suomessa ole vastaavanlaista paikkaa, jossa on elokuvasalit, elokuvakauppa, ravintola, baari ja elokuvataidetta tukeva, säilövä ja kansan sivistyksestä huolehtiva laitos saman katon alla, niin että siellä olisi asiakkaitakin.
Uutta jenkkifutisharrastustani tukien katsoin elokuvan Undefeated (Yhdysvallat, 2011), joka muistutti siitä sosiaalisesta ympäristöstä, jossa lajiani suuressa mittakaavassa seurataan, harrastetaan ja arvioidaan. Elokuva dokumentoi kehnoissa oloissa kasvaneiden high schoolin kävijöiden joukkueen kehitystä yksilöinä ja tiiminä jefukentällä ja sen ulkopuolella.
Syksyn aikana Suomi menetti hienon miehen, kun Peter von Bagh hävisi sairaudelle. Saa nähdä, minkälainen ohjelmisto ja tunnelma meillä on Sodankylässä ensi kesänä filmijuhlilla. Olisin kiinnostunut tietämään, kuinka Petterin työtä jatketaan. Vastaavanlaista tietämystä ja ymmärrystä on vaikea uskoa toisen ihmisen saavuttavan. Toivottavasti myöhemmät polvet kuitenkin osaavat arvostaa Petterin perintöä ja sivistystyötä.
Näihin pohdintoihin lopetan bloggaamisen tältä vuodelta. Vuonna 2015 koetan aktivoitua tämän suhteen.
