Olen huomannut tammikuun ensimmäisen päivän olevan mainio päivä elokuvissakäynnille. Päivän olotila on yleensä vaihteleva, ja hämärä sisätila sopii siihen hienosti. Kun vielä elokuvavalinta on sopiva, ei liian räiskyvä eikä liian unettava, ovat olosuhteet hyvät parhaalle mahdolliselle tavalle aloittaa uusi vuosi.
Tämän vuoden elokuvaelämä aloitettiin Johannan kanssa katsomalla Philippe Falardeaun elokuva The Good Lie (Yhdysvallat, 2014). Filmi kertoi sudanilaisista pakolaisleirillä varttuneista miehistä, jotka saavat turvapaikan Kansas Citystä. Tarina seuraa heidän kotoutumistaan Missourissa ja sopeutumista periamerikkalaiseen työyhteisöön ja kulttuuriin Carrien (Reese Witherspoon), työpaikkaohjaajan, ohjauksessa.
The Good Lie onnistui luomaan uskoa ihmisyyteen. Oli koskettava nähdä kuinka Carrie oppi näkemään sudanilaisten tuskan periamerikkalaisen byrokratian pyörteissä. En ole aiemmin Witherspoonista kovasti pitänyt, mutta Carrien rooli taisi tehdä poikkeuksen sääntöön. Myös keskeisimmät afrikkalaiset näyttelijät toivat hahmonsa hyvin eläviksi, varsinkin Arnold Oceng toi näyttelemänsä Mameren ja Ger Duanyn hahmonsa Jeremiahin.
Kannattaa tsekata tämä, jos tekee mieli lämmintä elokuvaa ajatuksia herättämään :)
