Sain eilen poistettua taas yhden asian elokuva-aiheiselta bucket-listiltäni. Katsottiin Johannan kanssa klassikon mainetta kantava The Wizard of Oz. En ole varma, miksi en ollut tuota elokuvaa aiemmin nähnyt, vaikka hahmot ja tarina pääpiirteittäin on niin moneen kertaan kierrätetty ja varioitu, että en elokuvasta suuremmin mitään uutta oppinut.
The Wizard of Oz oli kaunis ja söpö elokuva, vaikka tarina mielestäni olikin kohtalaisen tylsä. Musikaaliset kohtaukset, suloinen nuori Judy Garland ja muoviset Technicolor-värikuvat aiheuttivat monta "aww-reaktiota" pienessä yleisössämme.
Ymmärrän siis, miksi The Wizard of Oz on noussut koko perheen klassikoksi, vaikka se ei henkilökohtaisten suosikkieni joukkoon yletäkään. Lapsiperheille voin lämpimästi suositella!
Ainiin, muistakaa äänestää eurovaaleissa!
Ja ainiin, Johanna on aloittanut oman bloginsa. Jos kukka- ja puutarhajutut iskevät, käykää tsekkaamassa täältä.
Vielä yksi ainiin, alle neljä viikkoa Sodiksen alkuun, en malttaisi odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti