Viime viikonloppuna kävimme kahtena iltana Johannan kanssa katsomassa lyhytelokuvia Movies by the River -tapahtumassa Porvoon vanhassa kaupingissa ranta-aittojen välissä. Tutustuttiin Kulttuurirykmentin järjestämään tapahtumaan viime vuonna, ja pakkohan sinne oli tänäkin vuonna raskaisen iltavuorojen jälkeen mennä, kun kerrankin Porvoossa jotain näin päheetä tapahtuu.
Movies by the River on mukava ja rento kulttuuritapahtuma tunnelmallisessa ympäristössä. Paikallinen deli-ravintola pyörittää festareiden ruoka- ja juomapuolta, ja osa tapahtuman vieraista keskittyykin ruokapöydän ääressä seurusteluun hieman innokkaammin kuin lyhäreihin. Jos ei taustaäänien anna haitata, tapahtuma on mainio henkireikä loppukesän fiiliksissä.
Ohjelmatarjonta keskittyi tämän vuoden tapahtumassa eurooppalaiseen lyhytelokuvaan. Joukossa oli myös suomalaista tuotantoa ja yksi iranilainenkin pätkä ohjelmistoon mahtui.
Perjantain ohjelmistosta haluan nostaa erityisesti animaatioelokuvan Der Kiosk (Sveitsi, 2013, ohjannut Anete Melece), joka kosketti reissaamisesta haaveilevaa kioskityöntekijää erityisesti. Onneksi minun ja maan tunnetuimman kioskiketjun suhde ei yhtä tiivis ole, kuin elokuvan päähenkilöllä oli omaan koppiinsa. Perjantain kotimaisista nostaisin esiin kaimani Elli Vuorisen animaation The Tongueling (Kielitiettyni, Suomi, 2010), jossa kieli, yksi maanpäällisten eläinten hauskimmista ja ällöimmistä elimistä, oli suuressa osassa yksinäisen miehen etsiessä mielitiettyään. Henkilökohtaisesti kosketti myös elokuvan voimasta kertova pätkä Hsu Ji (Ranska, 2012, ohjannut Thomas Rio), jossa filmin ja oikean maailman hahmot hyppivät sujuvasti ulottuvuudesta toiseen.
Lauantain ohjelmistosta nostan Benjamin Busnelin On s'y met (Ranska, 2013), joka kuvasi pariisilaista vihreää pariskuntaa Sarkozyn kauden päättäneenä vaalipäivänä, kun poliittisen stressin lisäksi pariskunnalla oli omassa suhteessakin kriisi käynnissä. Elokuva oli varsin viihdyttävä, ja tähän katsojaan iski pieni kaipuu takaisin Pariisiin. Lauantain ohjelmistossa oli myös kreikkalaisen Venetia Evripiotoun kaksi elokuvaa. Kreikkalais-intialaisena yhteistyönä tehty Counting Happiness (2013) oli todellinen feel good -elokuva, joka ainakin hetkeksi palautto uskon ihmisen hyvyyteen intialaisen katupojan päiviä seuratessa. Alinahatts (2013) oli henkilökuva naisesta sarjassamme "hulluja nuo kreikkalaiset". Päähenkilöllä Alinalla on enemmän tai vähemmän vakava fiksaatio hattuihin, joita on talo täynnä, ja jokaiseen mielentilaan ja tilanteeseen oma. Kokemukseni kreikkalaisesta elokuvasta ei ole tätä ennen kovin miellyttävä ollut (Dogtooth...), mutta Evripiotoun tuotannon myötä uskon, että Kreikasta voi tulla myös mukavia elokuvia.
Loppuun haluan vielä mainostaa englantilaisen 12foot6-tuotantoyhtiön sarjaa Dog Judo, johon ihastuin jo viime vuoden tapahtumassa. Yksinkertaiset ja hieman häiriintyneet koira-animaatiot naurattavat ainakin sopivassa väsymyksessä. Onnekseni löysin Dog Judoja Youtubesta, ja linkitän tähän yhden pätkän, jotta voitte itsekin nauttia brittihuumorin kauniista kukkasista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti