Vapaan mustan miehen joutumisesta orjaksi ja takaisin vapauteen pyrkimisestä kertovan 12 Years a Slaven kuvat olivat kyllä välillä karua katseltavaa. Ei ollut miellyttävää katsoa henkilöhahmojen alistamista ja omaa voimattomuutta valkoisen sortajan alaisuudessa.
Kuten yllä jo sanoin, pidän elokuvaa kuitenkin loistavana teoksena, jonka katsomisen jälkeen oli jonkin aikaa kohtalaisen sanaton olo, kun pohti niitä rikoksia ihmisyyttä vastaan, joita valitettavasti maailmassa tehdään vieläkin. Hans Zimmerin musiikki, komeat roolisuoritukset (mainittakoon päähenkilön, Solomon Northupin näyttelijä Chiwetel Ejiofor, Patseyn näyttelijä Lupita Nyong'o ja inhoreaktion aiheuttaneen valkoisen isännän, Edwin Eppsin näyttelijä Michael Fassbender) ja hyvin ohjattu kokonaisuus tekivät elokuvasta katsomisen arvoisen. Negrospirituaalit alkuperäisessä ympäristössään, 1800-luvun puolivälin Yhdysvaltojen tanssimusiikki ja elokuvaan sävelletty tausta tekivät 12 Years a Slavesta musiikillisestikin mielenkiintoisen kokemuksen.
Harva elokuva on kuluneina vuosina saanut minulle samanlaista reaktiota kuin 12 Years a Slave. Sanattomuus ja pieni ahdistus joka elokuvan rankoista kuvista jäi, muistutti minua taas elokuvataiteen rikkaudesta ja sen taidosta koskettaa minua ja osua katsojan tunteisiin. Varoitan kuitenkin, että mikäli kiinnostuksesi elokuvaan heräsi tätä lukiessasi, pohdi elokuvan katsomista pariin kertaan mikäli tapanasi on ottaa raskaasti valkokankaalla näkemäsi raakuudet ja tunnetilat.
 | ||||||
| Benedict Cumberbatch ja Chiwetel Ejiofor. | Kuva: Fox Searchlight Pictures, Jaap Buitendijk |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti